Minä, mieli ja meditaatio

Olen harjoittanut meditaatiota säännöllisesti nyt vajaan vuoden verran. Elämässäni se on merkinnyt muutosta, joka näkyy sekä olon kohenemisena että koko olemisen perusteita koskevina oivalluksina. Olen selättänyt stressin. Olen selättänyt masennuksen. Samaa tietä ovat menneet vatsakivut, hilseily, ihottumat ja piereskely.

Meditoimalla minusta on tullut myös parempi isä ja aviomies, luulisin. Olen kärsivällisempi, vältän riitatilanteita ja yritän olla ystävällisempi, myötätuntoisempi ja rohkaisevampi.

Hieno homma, kertakaikkiaan.

Ihmeellisintä tässä jutussa on kuitenkin se, että minusta on tullut buddhalainen. Vaikka olen ikäni ollut filosofioihin taipuvainen, tuntenut vetoa mystiikkaan ja diggaillut kovasti taolaisuutta, shamanismia, suufilaisuutta, Krishnamurtia ja akuutisti jopa teosofisia tekstejä, toinen puoliskoni on vaatinut rationaalisuutta ja murhaavaa kritiikkiä kaikkea esoteerista ja varsinkin uususkonnollis-newagelaista enkelipölyä kohtaan. Kristillistä kirkkoa (poislukien ortodoksit) kohtaan olen tuntenut lähinnä lievää vastenmielisyyttä. Perusasenteeni uskontoja ja uskomusrakennelmia kohtaan on ollut selkeästi: älä anna niiden kusettaa itseäsi!

Enkä edes koe, että tämä asenne olisi muuttunut.

Ero on ehkä siinä, että en pidä buddhalaisuutta samassa mielessä uskontona kuin kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta tai jotakin muuta teististä perinnettä. Minulta ei edellytetä uskoa kolmiyhteiseen jumalaan, kukaan ei anna syntejäni anteeksi eikä tarjoa pelastusta.

Buddhalaisuus ei ole ristiriidassa luonnontieteiden tai fysiikan lakien tai edes terveen järjen kanssa. Buddhaisuus ymmärtää ihmisen mielen ja materiaalisen maailman todellisuuden tavalla, josta länsimaisella psykologialla on vain haämärä, mutta onneksi nopeasti kirkastumaan päin oleva kuva.

Meditaatio on tapa havainnoida itseään. Samalla tulee havainneeksi sen, mikä buddhalaisuudessa on oleellista, ja mikä muuttaa koko elämän painopistettä ratkaisevasti: että mitään itseä ei ole. Että tietoisuus ei ole sama asia kuin ego. Että se mikä on "minä", on olosuhteiden tuote ja jatkuvan muutoksen tilassa. Että minä on ajallinen ja rajallinen. Että tietoisuus on ajaton ja rajaton. Että tuo tietoisuus on aistittavissa, se itseasiassa on kuin aisti itsessään.

Buddha ei kehota uskomaan. Buddha kehottaa kokeilemaan itse.